Blogi pääsi vuodeksi unohtumaan. Nyt on aika taas herättää se henkiin :) Uusia postauksia siis luvassa lähiaikoina!

Tämä on uusi suosikki meillä. Ei siis pita-, vaan pataleipä. Netissä tämä ohje (tai tämän idean mukaiset ohjeet) on kiertäneet jo kauan, useimmiten no-knead, eli vaivaamaton leipä -nimellä. Itse innostuin kokeilemaan tätä vasta keväällä kun ostimme kauan himoitsemani valurautapadan. Pataa siis käytetään leivän paistamiseen, siksi meillä sen nimeksi on muodostunut pataleipä. Paistamiseen voi kuulema käyttää myös kattilaa tai riittävän isoa vuokaa, kunhan siinä on kansi. Folion kantena käyttäminen tosin toimii myös.

Kuten muutkin lempileipäresepteistäni, tämänkin valmistus vaatii aikaa, mutta ei todellakaan ole vaivalloista! Aloitin leipomisen Pastanjauhantaa-blogin ohjeella, mutta ajan saatossa ohje on muokkautunut enemmän minun käsiini sopivaksi.

Tässä oma versioni:

7,5 dl jauhoja (useimmiten teen jonkunlaisella seoksella; vehnää, täysjyvävehnää, ohraa, ruista, leseitä, hiutaleita… mitä milloinkin)

1-2 tl suolaa

1/4 lusikallinen kuivahiivaa tai nokare tuoretta

n. 4-4,5 dl vettä (riippuu siitä, mitä jauhoja käyttää) sopivan lämpöisenä, eli kuivahiivalle lämpimämpää, tuoreelle kädenlämpöistä.

1. Sekoita jauhot, suola ja kuivahiiva kulhossa (tai liuota tuorehiiva veteen). Lisää vesi ja sekoita, älä vaivaa. Jätä taikina melko löysäksi, sellaiseksi että sen saa vielä haarukalla sekoitettua.

2. Peitä kulho esim. tarjottimella tai kelmulla, ja jätä kohoamaan yöksi.

3. Kaada taikina hyvin jauhotetulle pöydälle. Ripottele päälle jauhoja ja taputtele taikina litteämmäksi. Käännä taikinan sivut keskelle kuin viikkaisit pyyhettä, litistä, käännä, litistä, käännä jne. Lisää tarvittaessa jauhoja.

4. Jätä taikina esim. kulholla peitettynä lepäämään 15 minuutiksi.

5. Jauhota (myös leseet käyvät tähän)  puhdas, nukkaamaton pyyhe huolellisesti. Muotoile taikina leiväksi ja kiedo pyyhkeeseen. Nosta pyyhemytty kulhoon, ja anna kohota 1,5 tuntia.

6. Laita nyt uuni ja tyhjä, voitelematon pata/kattila/tms.  kuumenemaan 225 asteeseen. Leipä saa nousta vielä uunin kuumenemisen ajan (nostatusaika yhteensä siis n. 2 tuntia).

7. Kumoa (tai tiputa tai kiepsauta) leipä pyyhkeen avulla pataan, laita kansi päälle ja paista 1/2 tuntia.

8. Poista kansi ja paista vielä n. 15-30 min kunnes leipä saa kauniin värin.

9. Kumoa leipä ritilälle jäähtymään. Malta n. 1/2 tuntia ennen kuin maistat :)

Herkullista.

Hiljalleen, vaivihkaa ja lähes vahingossa meidän kodissa on alettu juomaan enemmän teetä kuin kahvia. Oikeastaan kahvia keitetään ja juodaan vain vieraiden kanssa. Muuten, aamulla, päivällä, illalla ja vähän muissakin väleissä meillä keitetään pannullinen teetä. Ja nimenomaan pannullinen.

teekaappimme

Jonkun verran oon aina juonut teetä, pääasiassa maustettua pussiteetä, joskus jopa pikkuisessa pannussa haudutettua. Käsistä teenjuonti lähti, kun ostettiin kunnollinen teepannu, johon mahtui riittävän tilava siivilä (ei kuula) jossa teenlehdet saivat vapaasti uiskennellä. Sitten siirryttiin Nordqvistin Tiikerin päiväunesta (joka kyllä edelleen on hyvää) eteenpäin painon mukaan myytävään irtoteehen. Ensin maustettuihin, ja myöhemmin maustamattomiin.

Sitten alkoikin jo kiinnostaa teen oikeaoppinen hauduttaminen. Opettelin katkaisemaan virran vedenkeittimestä oikeaan aikaan (teeveden ei saisi antaa kunnolla kiehua) sekä annostelemaan ja hauduttamaan teetä oikein. Kahviin ei enää ollut paluuta! Nautinnon lisäksi teestä on myös paljon hyötyä terveydelle.

ps. saa meille silti kylässä tarjota kahvia tai pussiteetäkin, molempia löytyy ja satunnaisesti juodaan meilläkin :)

Aihe, josta haluaisin joskus kirjoittaa enemmänkin, mutta näin koulupäivän jälkeen nälän jo kurniessa suonissa riittäköön tänään aiheesta Laura Koljosen Helsingin Sanomissa kirjoittama kolumni Tyttöä ei voi kasvattaa pojaksi.

Sain mummolta taas Kotiliesiä, ja numerossa 3 oli sivun mittainen juttu, joka herätti kiinnostuksen. Se kertoi lyhyesti Etiopiassa työskennelleestä lähetystyöntekijä Pirkko Tuppuraisen käynnistämästä nuttu-projektista. Pirkko on haastanut suomalaisia neulomaan nuttuja jaettavaksi sairaaloissa syntyneille  etiopialaisvauvoille. Halutessaan nutun lisäksi voi neuloa myös sukat ja myssyn. Tähän mennessä nuttuja on lähetetty jo 10 000, mutta lisää tarvitaan. Lisätietoja, mm. neuleohje, lähetystiedot sekä kuvia valmiista nutuista löytyy Pirkon blogista.

Lähdetään mukaan neulomaan!

Jos et opi olemaan tyytyväinen siihen

mitä sinulla on nyt,

et koskaan tule olemaan tyytyväinen siihen

mitä saat.

Meidän ruokapöytään on tänä talvena hiipinyt mielenkiintoisia, joskin varsin pieniä uutuuksia. Herkullisia, ja edullisia ;)

Viimeisimpänä näistä tulivat idut. Itsekasvatetut, herkulliset, ah niin mehukkaat ja kesänmakuiset idut. Toistaiseksi oon kasvattanut vasta sinimailasia, mutta alkuviikosta pitäisi kokeilla myös mung-papuja. Idut sisältävät runsaasti vitamiineja ja muitakin hyödyllisiä aineita (kappaleen lopun linkissä kerrotaan tarkemmin), ja tulevat lisäksi talvella huomattavasti tomaatteja jne. edullisemmaksi. Ja maistuvat hyvältä. Lisätietojaja idätysohjeita tästä artikkelista

pieni itukasvattamoni :)

Toinen löytö ovat olleet kaikenlaiset pavut. Vasta muutamaa laatua olen kokeillut, joten uusia makuja ruokapöytään on vielä jatkossakin luvassa. Papujen kokeiluun meitä innosti edullinen hinta yhdessä korkean ravintosisällön kanssa. Lisäksi niistä tehty ruoka maistuu hyvälle :)

Kolmas löytö, se tämän vuoden ensimmäinen oli “aamujuoma”, vähän nykyään kaupasta saatavia juotavia jogurtteja vastaava juoma, jollaisen ohjeita löytyi ainakin Koululaisesta muistaakseni Koululaisen välipalajuoman nimellä. Pidetään maustamattomasta jogurtista marjoilla maustettuna, mutta pitemmän päälle se on opiskelijabudjetille melko kallista. Mietittiin halvempaa vaihtoehtoa, ja keksittiin piimä. Meidän juoman ohje on seuraavanlainen (2 lasillista) :

3 dl piimää

1/2-1 dl pakaste marjoja (useimmiten mustikkaa, koska sitä tuli ahkerasti viime kesänä poimittua)

(1 tl hunajaa)

n. 2 rkl leseitä (useimmiten vehnä- tai kauraleseitä)

Aineet kaadetaan kulhoon, ja annetaan marjojen sulaa piimän seassa muutaman minuutin ajan. Sitten vain hurruutellaan kaikki sauvasekoittimella tasaiseksi juomaksi. Juoma kaadetaan laseihin ja nautitaan. On meinaan tosi hyvää, vaikka tuo piimä ensi alkuun vähän säikäyttäisikin. Ei mekään sitä “raakana” juoda. Tämä juoma on myös siitä erinomainen, että sen ehtii surauttaa tosi nopsaan, joten saadaan jotain aamupalaa niinäkin aamuina kun juuri muuta ei ehtisi laittaa. Juoma myös pitää nälän loitolla yllättävänkin hyvin lounaaseen saakka.

Lueskelin viikolla mummolasta saatuja vanhoja Kotiliesiä ja törmäsin minulle aivan uuteen tuttavuuteen, Taitomaahan. Kyseessä on suomalainen nettisivusto, jonka kautta niin yksityishenkilöt kuin yrityksetkin voivat myydä itsevalmistamiaan käsitöitä. Sivuosto ei mm. ulkoasultaan ole aivan täydellinen, mutta varsin toimiva kuitenkin. Valikoimassa on kaikkea mahdollista käsintehtyä puutöistä koruihin sekä myös tarvikkeita. Aikani sivustoa selailtuani innostuin itsekin, ja nyt minulla on siellä oma pieni “kauppani”. Toistaiseksi myynnissä on vain muutama vauvan myssy, mutta tarkoitus olisi lisätä tuotevalikoimaa hiljalleen.

Olen myös järjestelemässä tuotteitani myyntiin paikalliseen käsityöläismyymälään. Hiihtoloman jälkeen menen viemään näytekappaleet, katsotaan kuinka käy! Livemyyntiin teen luultavasti kutakuinkin samoja tuotteita kuin nettikauppaankin.

Vähän jännittää, miten tässä käy!

“Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna” ja “On ihmisiä, joiden on parempi olla saamatta lapsia.”

Onko? Molemmat noista lauseista nousee usein esiin, kun keskustellaan abortin oikeutuksesta.

Ekassa lauseessa on tapahtunut jotain suunnitelmista poikkeavaa, ja ratkaistaan ongelma “helpolla” tavalla. Olisiko sittenkin oikeampi vaihtoehto muuttaa omaa asennettaan: alkaa toivoa tulossa olevaa lasta? Ja toisaalta, onko oikeasti parempi kuolla kuin olla ei-toivottu?

Toinen lause taas… vaikeampi. Mutta sittenkin, eikö elämä jo sinällään ole arvokas? Sen sijaan että tuetaan tällaisten perheiden abortteja voitaisiin tukea vanhemmuutta.

Omassa elämässä mulla on läsnä useita korvaamattoman arvokkaita ei-toivottuja ihmisiä. Samoin niitä, joiden vanhempien ja olisi ollut parempi olla lapsia saamatta. Olen kiitollinen siitä, että he kuitenkin syntyivät.

Nyt seuraa paljastus: pidän mummolehdistä. Tai lehdistä jotka ainakin itse olen ennen luokitellut lähinnä mummo-, tai ainakin tätiosastoon. Kaksi tämän hetken suosikkiani nimittäin ovat Kotiliesi ja Kodin Pellervo.

Kotilieteen tutustuin parisen vuotta sitten, kun aloin saamaan vanhoja numeroita miehen mummolta. Olin koukussa. Lehti on ajan tasalla, valoisa ja elämänmyönteinen. Siitä löytyy mielenkiintoisia haastatteluja ja juttuja, sisustusta ja ruoanlaittoakin on sopivasti. Julkkisjuorut jätetään suosiolla muille lehdille. Erityisenä plussana on muutaman kerran vuodessa ilmestyvät käsityöohjeet. Tämän lehden parissa viihtyy.

Kodin Pellervoon taas tutustuin vasta syksyllä täällä koulussa. Opiskelijoiden huoneeseen tulee liuta lehtiä, jostain syystä myös tämä. En tiedä lukeeko näitä kukaan muu kuin minä… Lehti on söpöllä tavalla hieman vanhanaikainen, sellainen kotoisa. Ruoka- ja leivontaohjeita löytyy joka lehdestä, usein myös käsityöohjeita. Jutut käsittelevät tavallisten ihmisten tavallista erilaista elämää.

Tammikuun numeroa en aivan vielä ole saanut kahlattua loppuun, mutta jo nyt olen löytänyt kaksi mielenkiintoista juttua. Ensimmäinen kertoi perheestä, joka pyrkii elämään sopivan omavaraisesti ja yksinkertaisesti, on pyrkinyt jo 10 vuoden ajan. Nyt nelihenkinen perhe asuu puulämmitteisessä torpassa, johon sähkö saadaan aurinkopaneeleilla. Heillä on muutamia lampaita ja kymmenen kanaa. Lasten kuljettamisen takia auto on kuitenkin perheessä välttämättömyys. Järkevää, luontoa ja omaa elämänrauhaa suojelevaa elämää sortumatta kuitenkaan (ilmeisesti) ylilyönteihin ja tässä päivässä eläen. Kolahti. Jotenkin noin tahtoisin itsekin elää. Lampaiden lisäksi ehkä vielä pari vuohtakin… No, aika näyttää minne opiskelujen jälkeen päädytään.

Toinen kolahtanut juttu oli Kaarina Jaakkolan kolumni Tavallisuus kunniaan. Jaakkola pohtii nykajan kaikenkirjavia ruokaan liittyviä muotivirtauksia. Yksi karttaa hiilihydraatteja, toinen kaikia eläinkunnan tuotteita, kolmas syö vain kaalikeittoa. “Miksei kukaan haastattele niitä ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä syöneet ihan tavallista monipuolista ruokaa, voineet mainiosti ja elänet terveinä vailla liikapainon häivääkään? Siksi tietysti, että se on niin tavallista,” toteaa Jaakkola. Itse lisäisin näihin pohdintoihin tosin vielä sen, että tosiasia on että nykyään sen ihan tavallisen monipuolisen ruoan raaka-aineiden hankkiminen vaatii hieman enemmän tarkkaavaisuutta kuin ennen.

Näiden lisäksi uusimmasta lehdestä löytyi vielä herkullisten kuuloisten juurestäytteisten sämpylöiden ohje. Taidanpa kokeilla iltapalaksi joku ilta ensiviikolla!

Seuraava sivu »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.